Geenimuuntelu tuntuu elimellisesti liittyvän ihmiskunnan suuriin kohtalonkysymyksiin. Puolustajat näkevät geenimuuntelun tarjoavan mahdollisuuksia ratkaista sellaisia suuria haasteita kuten nälän ja sairauksien voittaminen, ympäristölle haitattomien viljelymenetelmien kehittäminen sekä biologiaan tukeutuvien prosessiteknisten menetelmien soveltaminen teollisuudessa. Vastustajat puolestaan näkevät geenimuuntelun päinvastoin uhkaavan sekä ihmisten terveyttä että ruuantuotannon kestävyyttä sekä perimmiltään vääristävän olennaisesti ihmiskuttuurin suhdetta luonnolliseen perustaansa.

Onko näin suuria lupauksia ja uhkia mahdollista verrata toisiinsa? Ovatko kenties jotkut mahdollisuudet tai jotkut uhkakuvat kertakaikkisesti liioiteltuja? Vai ovatko päinvastoin jotkut mahdollisuudet tai jotkut uhkakuvat niin kertakaikkisen tosia, että ne tulisi ottaa geenimuuntelua koskevan arvioinnin kertakaikkiseksi perustaksi?

Yksi täsmällinen ongelmanasettelu liittyy geenimuuntelun tuottamiin riskeihin, riskien arviointiin ja riskien hallintaan. Rajattujen ja suljettujen tieteellisten (kokeellisten), teknisten tai teollisten prosessien aiheuttamia riskejä voidaan arvioida varsin täsmällisesti, jos prosessiin liittyvät epävarmuustekijät voidaan selvästi nimetä. Yhteiskunnassa laajemmin koetut riskit kuitenkin avautuvat suljettujen järjestelmien ulkopuolelle, ja riskien arvioiminen muuttuu paljon hankalammaksi. Laajalti koettu riski on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tosiasia osittain riippumatta teknis-tieteellisen tiedon varmuuksista ja epävarmuuksista.

Geenimuuntelun mahdollisuuksien ja uhkien arviointi liittyy teollistuneen ja teknistyneen yhteiskunnan tulevaisuuden näkymiä koskeviin suuriin kysymyksiin. Tätä ”suurten” ongelmien vyyhtiä olisi tarpeen purkaa osiin – hävittämättä kuitenkaan kokonaisuutta näköpiiristä!