Geenimuunneltujen organismien tuottamiseen tähtäävästä tutkimusalasta käytetään yleisnimistystä geeniteknologia. Geenitekniikka on pitkälle kehittyneeseen laboratoriotekniikkaan perustuva menetelmä, jonka avulla voidaan muuttaa kohteeksi valittujen organismien perintöaineksen koostumusta. Geenitekniikka on osa biotekniikkaa, joka viittaa yleisnimenä kaikenlaiseen eliöiden elintoimintojen, solujen, solujen osien tai solussa esiintyvien molekyylien toimintojen hyödyntämiseen perustuvaan tekniikkaan.

Muuntogeenisten organismien kehittämisen mahdollistavat tiedot ja taidot ovat kypsyneet modernin perinnöllisyystutkimuksen kehityksen myötä 1900-luvun aikana. Olennaisia virstanpylväitä olivat DNA:n varmistuminen perinnöllisyyttä välittäväksi molekyyliksi 1950-luvun alussa sekä geneettisen koodin toimintaperiaatteen ratkeaminen muutaman seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Geeniteknologiassa hyödynnetään tutkimusmenetelmiä, jotka kehitettiin laboratoriotutkimuksissa 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa. Ne syntyivät alun perin vastauksiksi tutkimuksellisiin tarpeisiin.

Geeniteknologian laboratoriomentelmät ovat olennaisesti vaikuttaneet käsitykseemme siitä, miten geenien kantama informaatio ilmenee elävissä organismeissa. Hienostuneita tutkimusmenetelmiä soveltava molekyylibiologinen tutkimus on läheisessä vuorovaikutuksessa geenitekniikan kanssa; perustutkimuksen ja sovellutusten välillä ei ole selvää rajaa.

Koska molekyylibiologiaan perustuva perinnöllisyystutkimus kehittyy koko ajan, ja koska uusia sovellutuksia syntyy koko ajan, geeniteknologiasta ja geenitekniikasta on vaikea kiteyttää sellaista ”neutraalia” perustietoa, joka ei olisi välittömästi merkityksellistä geenitekniikkaa koskevalle yhteiskunnalliselle keskustelulle.